неділя, 13 вересня 2015 р.

Timo Tuhkanen

TAIDEVARAS

Taiteen hintaa usein pidetään työn laadun merkkinä, minulle se on vain numero jolla joku tietämätön idiootti sen ostaa. Taide, on laji.

En kiinnittänyt siihen huomiota ennenkuin vasta nyt jälkeen. Hevonen nuokkuu. Sinebrychoffin palatsin edessä olevalla torilla seisoi mies kameran kanssa, hän kuvasi puolituntia Hietaniemen torin kulmassa sijaitsevaa Mandatum Life Insurance Baltic SE pääkonttoria. Ilta läheni ja aurinko heijastui kauniisti ikkunoista.
'Kohta se näkyisi tuosta kulmalta' hän ajatteli. Autot kiihdyttivät suljettujen valojen ohitse risteyksessä. Torilla ja rannalla kuitenkin käveli ihmisiä, osa viihdyttämässä itseään osa matkalla kulman takana olevaan S-Markettiin. Muutamat ihmiset katselivat hänen tomiaan kysyvästi, mutta hän tiesi ettei kukaan heistä muistaisi tätä tapahtumaa paria päivää pidempään. Aurinko jatkaisi laskeutumistaan vielä tunteja joten hän pakkasi tavaransa ja käveli Telakkakadun uutta pyörätietä pitkin Eiran rannalle. Muutama ihminen istuskeli sielä täällä, rannalla oli kaksi lapsiperhettä. Häntä ei se kuitenkaan erityisemmin kiinnostanut ja hän käveli rantaa pitkin Hernesaarta kohti uuteen mustaan kahvilaan ja tilasi Spritzin hävyttömään hintaan.
Pääkonttorin turvajärjestelmästä oli tutkimuksissa löytynyt vika jota oli helppo käyttää hyväksi sen sulkemiseen. 'Ei se kyllä Indonesian Suurlähetystölle vedä vertoja', 'Ei vai?' kuului vastaus keittiöstä 'Ei' hän sanoi ja katsoi tummien pilvien vierivän Telakoiden, sekä Helsingin Energian tehdaspiipun ohi. Suomalainen taide oli nyt muodissa Abu Dhabissa, mutta jopa Mandatum Lifen kaltainen vakuutus yhtiö ei kehdannut myydä tunnetuimpia suomalaisia taideteoksia julkisesti. Ei, että hän tietäisi kuka hänen toimeksiantaja olisi, mutta ei hän yllättyisi vaikka se olisi sama henkilö joka valittaisi seuraavana päivänä televisiossa Suomalaisen kulttuuriperinteen taas menettäneen aarteen.
Onneksi hän oli aarteenmetsästäjä. Koillisella takaseinällä sijaitsevasta, vuonna 1896 maalatusta Sammon Puolustuksesta hän tienaisi reilut 30 miljoonaa euroa valuutanvaihdon jälkeen. Toisin kuin Gallen-Kallela, häneltä ei saanut palautusoikeutta. 'Ruoka on valmista.' 'Ostajalla on kieroutunut huumorintaju' hän sanoi risotton seasta. 'Hän ripustaa sen ruokasaliin, hän jopa ehdotti minulle, että näyttelisimme Wuorion vaimon reaktion ja että hän palauttaisi sen lisärahasta.' 'Et kai suostunut, se on kamala, eikä meillä ole enempää tilaa tauluille.' Kuului napakasti. 'Muistan muistan.' hän huokaisi. 'Se oli kyllä hirveä' hän ajatteli, mutta hänellä ei ollut yhtään omaa Gallen-Kallelaa. Tosiasiassa häntä ainoastaan kiinnosti Gallen-Kallelan freskot, eikä hän ollut tienannut vielä tarpeeksi ostaakseen vanhaa Ylioppilastaloa.
'Näitkö uutisen? Sveitsi on vihdoinkin suostunut pakotteiden alla paljastamaan pankkilaitoksiensa salat. Vihdoinkin saamme tietää ketä kaikkia siellä on piileskellyt.' 'Kuten sinä' häntä katsoi tulisesti kullanväriset silmät kastanjanruskeiden hiusten takaa. 'No, niin, minun järjestelyni on hieman erikoinen.' 'Ja niiden muiden ei ole?' 'Et sinä kuitenkaan heidän tasolleen taida yltää rahallisesti.' 'Totta. Taitaa minunkin olla aika vaihtaa alaa.'




Synopsis Kirja 1: Taidevaras varastaa arvokkaan Sammon Puolustus nimellä kulkeva taulun, myydäkseen sen Guggenheimissa työskentelevän välittäjänsä kautta Abu Dhabiin Prinssille ruokasalin koristeeksi. Prinssi kuitenkin osoittautuu arvaamattomaksi vaatien Taidevarkaan ottavan takaisin taulun lisämaksusta. Taidevaras joutuu piilottamaan taulun ensiksi kotiinsa ja sitten varastoonsa, molemmista seuraa kommelluksia. Poliisi etsii häntä kuumeisesti, taiteesta ja taidevarkaudesta on tullut mediassa puhutuin aihe. Prinssi ottaakin häneen yhteyttä uudestaan ja haluaa ostaa uudestaan tauluan, tämä herättää hänen epäluulonsa ja ne varmistuvat kun hänen välittäjä museosta katoaa salaperäisesti. Hän saa samanaikaisesti lentolipun kirjeessä Nicosiaan Kyprokselle jossa Prinssi haluaa tavat hänet henkilökohtaisesti. Vaikka riski on suuri on myös rahakin ja Taidevaras päättää matkustaa. Prinssi ei kuitenkaan koskaan saavu paikalle ja sen sijaan häntä siellä odottaa yksityisetsivä joka on saada selville Taidevarkaan henkilöllisyyden ennenkuin tämä pääsee pakenemaan vihreätä linjaa pitkin kaupungista. Syyrialaisten kautta hän saa lipun Famagustasta Lattakkiaan josta hänet salakuljetetaan Ankaraan jossa hän hetkellisesti saa turvan eräältä kuraattorilta joka tietääkin mitä on tapahtumassa. Taidemesenaatit ovat uudistamassa taidemyynnin rakenteita ja välimiehiä sekä salaisia kontakteja halutaan poistaa liian vaarallisina suhteessa tulevaan pankkimuutokseen. Sveitsi oli viimeisenä maana vihdoinkin suostunut lakkauttamaan anonyymit pankkitilit ja taiteessa tapahtuva rahan siirtely tulisi esille. Tämä oli ongelma megarikkaille, toki taiteessa liikkuu 60 miljardia euroa vuodessa, on sen rahan käyttäminen kuitenkin tarkoituksellisen kivaa, varsinkin kun kukaan ei valvo toimintaa. Tämä viimeinen vapaan kaupan pilari oli siis kaatumassa, ja Taidevaras oli liian tärkeä osa selviytyäkseen rakennemuutoksesta. Hän kuitenkin palaa Suomeen selvittääkseen myös mihin hänen välittäjä oli kadonnut, tämän hän kuitenkin löytää kuolleena Aulis Blomstedtin kotoa, ja hänet lavastettuna murhasta, ilman että medialla on hänestä valokuvaa, ja näin talousmuutoksen alla uutinen ei saa nostetta. Salapoliisi sen kuitenkin huomaa ja onnitsuu löytämään Taidevarkaan, heidät molemmat kuitenkin melkein tapetaan ja he päätyvät sopimukseen tilanteen ratkaisemiseksi, taulu pitää saada palautettua, mutta samalla Prinssi pitää paljastaa välittäjän murhaajana jotta Taidevaras olisi vapaa poliisin vainosta. Tämän he päättävät tehdä niin että Prinssi kutsutaan Ateneumiin yksityisesitykseen uuteen Suomalaisen Taiteen Synty näyttelyyn, jossa hän saisi päättää minkä työn haluaisi, siellä häntä kuitenkin odottaisi Sammon Puolustus ja Keskusrikospoliisi. Näin Taidevaras saisi maineensa takaisin ja salapoliisi taulunsa. Viimehetkellä kuitenkin käy ilmi että taulu jonka Taidevaras oli antanut palautettavaksi oli väärennös ja salapoliisi saapuu poliisin kanssa Taidevarkaan asunnolle Hernesaarenkadulle jonka he löytävät tyhjänä.


Synopsis Kirja 2: Taidevaras asuu nyt in cognito Mondellon kaakkois kulmassa sijaitsevassa kolmekerroksisessa villassa. Huoneet ovat täynnä tauluja ja paketteja käärittyinä muovisiin suojiin. On kuin huoneissa ei olisi ollut ihmisiä vuosisatoihin. Hän muistelee ystäväänsä vanhaa väärentäjää joka oli väärentänyt hänelle jo satoja tauluja myyntiin ja vaihtoon. Ne huoneet jossa hän maalasi olivat tälläiset, unohdetut, jossa jokainen pienikin liike jättäisi jälkensä pölyyn. Vanha väärentäjä oli kuollut sitten viimekerran. Hänen tarvitsisi löytää uusi väärentäjä. Mutta ensiksi pitää käydä tapaamassa leskeä, oli surun aika.